Kuva: Tuloilma.com Oy

Hormeissa kulkee ristiin rastiin ihmeellisiä virityksiä, jotka tukkivat ilman kulun osin tai kokonaan.

Kansanviisaus toteaa ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Mietelmää sovelletaan harmillisen usein kiinteistöjen ilmanvaihtohormeihin. Piilossa rakenteissa sijaitsevien hormien ylläpito on helppo unohtaa, mutta laiminlyönti tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan sisäilmaongelmina ja pahimmassa tapauksessa homevauriona. Hormit on edullisinta kunnostaa linjasaneerauksen yhteydessä.

Työnjohtaja Henri Turunen hormisaneerauksia tekevästä Tuloilma.com Oy:stä kertoo, että huonokuntoisia ilmanvaihtohormeja löytyy kaikista ennen 1970-lukua rakennetuista taloista – mistä vain, missä on käytössä painovoimainen ilmanvaihto.

Hormiongelmilla on tuhat ja yksi tarinaa.

– Vuonna 2008 löysimme Helsingin Kampissa kerrostalon hormista joulukuusen. Seuraavana vuonna ilmanvaihdon puhdistuksessa vastaan tuli kaksi rantapallon kokoista mehiläispesää, muistelee Turunen erikoisimpia tapauksia.

Pääosa hormipulmista on edellistä arkisempia. Ikääntymisen merkit näkyvät, vaikka hormi olisi koskematon. Pakkasrapautuminen on usein pudottanut seinämistä tiilen jos toisenkin. Parhaassa tapauksessa lintu on rakentanut piipun päähän tai alas hormiin pesänsä. Tukkeutumien vuoksi painovoimainen ilmanvaihto toimii heikosti, jos lainkaan.

– Ihmisten tekemiä asuntoremontteja ei ole valvottu, joten ruman näköinen venttiili on saatettu muurata umpeen.

Vanhat talot murheenkryynejä

Varsinaisia rytöpesiä ovat iäkkäät, 1940-luvulla tai aiemmin rakennetut talot, joissa on jo ehditty tehdä ensimmäinen putkiremontti. Siinä hormien kunnostamiseen ei mitä todennäköisimmin ole kiinnitetty minkään sortin huomiota.

Joskus hormit on remontin tiimellyksessä vallan raunioitettu.

– On varmaa, että putkistosaneerauksen yhteydessä hormistoja on rikkoutunut ja niihin on muodostunut tukoksia. Putkilinja kulkee aina jossain hormissa ja kun pystynousulinja piikataan auki, samalla hajotetaan hormi, kertoo Turunen.

Jos huoneiston ilmanvaihto ei toimi kunnolla, tästä aiheutuu monenkirjavia asumisterveysongelmia. Kun kosteus ei poistu ulos suunnitellusti, seurauksena saattaa olla homevaurio. Ongelmaa korostaa se, että nykyaikainen asuminen synnyttää kosteutta enemmän kuin kiinteistön suunnittelun aikainen asuminen.

Repaleinen hormisto aiheuttaa myös suurpalon vaaran erityisesti sellaisessa rakennuksissa, joissa sijaitsee hormiin rasvakuormaa aiheuttava ravintola.

– Rikkinäisen hormiston vuoksi kaikki asunnot ovat periaatteessa samaa palotilaa, vaikka yhdessä asunnossa syttyvän tulipalon ei pitäisi päästä leviämään toiseen, selventää Turunen.

Kaksinkertainen purkutyö on kallista

Hormien kunnostus on iso urakka ja hinta sen mukainen. Turunen sanoo, että reilun miljoonan putkiremonttikohteessa hormien kunnostus nielee yleensä noin 100 000–300 000 euroa.

Mutta asian lykkääminen tulee vielä kalliimmaksi.

– Jos työ tehdään jälkeenpäin, laatoituksia joudutaan jälleen repimään auki ja taas rakentamaan. Tämä nostaa hintaa paljon. Viime vuonna meille tuli kolme pyyntöä tulla tekemään iv-putsaus kohteeseen, jossa linjasaneeraus oli saatu juuri päätökseen. Paikalla todettiin, että kaikki hormit ovat rikki, harmittelee Turunen.

Onneksi useimmat suunnittelijat, urakoitsijat ja isännöitsijät tietävät nykyään sen, että usean saneerauksen tekeminen yksillä ja samoilla purkutöillä laskee hintaa. Näin ollen he osaavat tilata hormikartoituksen jo suunnitteluvaiheessa.

Niin sanottu savukartoitus on nopea ja edullinen kartoituskeino. Se maksaa noin 2 000–5 000 euroa.

– Jokainen asunto kierretään ja eri huoneista lähetetään savu hormiin. Kaveri katolla katsoo, tuleeko jokainen savu omasta reiästään tai useampi samasta, vai näkyykö savua ensinkään.

Putkitus, massaus tai sukitus

Ilmanvaihtohormien kunnostuksessa käytetään samoja menetelmiä kuin savuhormeissa.

Yksi vaihtoehto on putkittaminen tuplaseinämäisellä putkella. Näin saadaan melko vaivatta varmasti tiivis rakenne. Menetelmän varjopuoli on, että se pienentää hormin pinta-alaa ja heikentää vetoa.

Toinen mahdollisuus on massata hormin sisäpinta liukuvalulla. Mikäli hormi ei ole kovin huonossa kunnossa, voidaan tehdä huoneistojen kautta seiniin reiät, hoitaa manuaaliset paikkakorjaukset niiden kautta ja muurata reiät umpeen.

– Jos reikiä pitäisi tehdä melkein jokaiseen kerrokseen, hormiin kannattaa asentaa putki tai Furanflex-sukka. Kovin reikäistä hormia ei kannata massata, sillä massa valuu rei’istä muihin hormeihin ja tukkii ne.

Furanflex-sukitus on yleistyvä menetelmä. Siinä hormiin asennetaan vesiletkua muistuttava sukka, joka muotoillaan ilmanpaineella ja kovetetaan höyryllä. Sukitus mahdollistaa painovoimaisen ilmanvaihdon saneeraamisen myöhemmin koneelliseksi, sillä syntyvä rakenne on ilmatiivis.

Asennekasvatusta

Jos Suomen taloyhtiöissä järjestetään gallupkysely kiinteistöjen tärkeistä korjauksista, ilmanvaihtohormien saneeraus saa tuskin monta ääntä. Turunen sanookin, että ihmisten asenne on iso kanto kaskessa.

Kun seinä tapetoidaan tai kylpyhuone laatoitetaan, syntyy näkyvä tulos. Vesiputkien yskiminen näkyy ruskeana vetenä ja viemäritukos tulvana vessanpöntössä. Sen sijaan seinän takana sijaitsevaa hormia ei näe, joten on vaikea ymmärtää, miksi korjaus maksaa tai on edes tarpeen.

Ihminen tarvitsee hengitysilmaa joka sekunti. Jos tukkoista hormia ei huomaa silmillään niin sitten keuhkoillaan.

– Korjaamassamme, vuonna 1900 rakennetussa talossa ei ollut yhden kerroksen wc:issä lainkaan poistohormeja. Kerroimme, että sellaiset tulisi tehdä. ”Miksi?” eräs asukas kysyi ja sanoi, että heidän WC:ssään on aukeava ikkuna. Hän ymmärsi yskän, kun sanoin, että mitä jos laitetaan takasta pellit kiinni, avataan ikkuna, sytytetään tuli pesään ja katsotaan sitten, miten hyvin toimii, summaa Turunen.